Tehtävä Saimaalla

Myytinmurtaminen on alkanut lauantai aamu koitti saviksessa ja me siinä heräsimme. Kävimme hotellissamme aamupalalla joka osottautui herkulliseksi. Sitten me lähdimme matkaan päin maakunta-museota.
Museon koko ilmapiiri oli todella lämmin ja löysimme museon kokoelmista asioita jotka lämmitti varsinkin seniori agenttien mieltä.Paikalla oli myös musiikillinen alkuasukas Nestori Miikkulainen sekä norppa.Seurue oli kuitenkin hiljainen joten heistä ei saanut Savolaista huumoria irti.Musiikki oli kuitenkin mukavaa KIITOS SIITÄ. Sitten me mentiin yläkertaan siis vanhojen perämoottorien maailmaan miehet jää sinne kun tessan kanssa mentiin eteenpäin. Sitten me löydettiin tauluja. Oli hyvin mielen kiintoisia tauluja.Kiitimme maakunta museota miellyttävistä näytttelyistä. Sen jälkeen tanssahtelimme olavinlinnaa päin ja lauloimme samaan tahtiin Nestorin häälaulua. Kun olimme olavinlinnan sillalla heitimme kolikot veteen ja kaikki muut paitsi Tessa heittivät kolikon kun Tessa vielä rutisti kolikkoaan, muut ihmettelivät kun Tessa vain toivoi ja toivoi kunnes Timo sanoi "Tessa miksi et heitä jo kolikkoasi " Tessa katsoi isäänsä ja heitti kolikon veteen Timo,Keijo ja Tellu katsoivat kolikon lentävän kunnes kolikko oli lentänyt jäälautan päälle Keijo nauroi ihan hulvattomasti ja Tessa alkoi juosta linnaa kohti ja kaikki muut seurasivat kun olimme linnalla kiertelimme koska opastus alkoi vasta yhdeltätoista Timo löysi pienen kolon jonne hän tunki kätensä ja kun hän otti kätensä pois sieltä niin hän koputti kallion reunaan ja käveli pois Tessa seurasi perässä ja sanoi Timolle "odotas, ole ihan hiljaa ja kuuntele tuonne pikku kolon sisään  Timo sanoi "mitä miksi ?" Tessa vastasi "SHHHHH! ole hiljaa" Timo alkoi nauraa ja Tessa huusi Tellulle "Tellu tule katsomaan täällä on agenttien salaperäinen mysteeri" Tellun ilme oli hyvin innokas kun Tellu oli kololla niin Tessa koputti koloon ja sieltä koputettiin takaisin Timo sanoi "sinne on haudattu ihminen Tessa sanoi isälleen "ei siellä ihmisiä ole " Timo vastasi "ei olekkaan siellä on vaan ötököitä" sitten kello alkoi olemaan lähelle yksitoista menimme opastus osioon ja siitä alkoi opastettu reissumme. siellä luki kaikkialla  tietoa".sieltä löytyi vanhoja tavaroiden paloja ja. linnanpäällikön nimi on:Klaus Hermanninpoika Fleming.Olavinlinnan nimi on peräisin  Norjalaiselta viikinki päälliköltä jaihme ja kumma tämä linna on ainoa pohjoismaissa joka on nimetty tämän viikingin mukaan.Hyvin tehty Savonlinnan esi isät.Olavin linna jäi taakse ja agenntien katseet kohdistuivat jo seuraavaan kohteeseen joka oli Nukkemuseo Suruton.Näin blogia kirjoittavana isänä voin sanoa että kohteemme oli ajaton hieno seikkailu menneeeseen.Museon hengetär oli kerrassaan suurenmoinen olento ja hän tosiaan eli ja hengitti museon myötä.Valitettavasti agentti reissumme ei antanut myöden osallistua oman nallen tekemiseen mutta hyvät lukijamme otakaa neuvosta vaari ja menkää ja tehkää oma nallenne opastuksella.Se on varmasti vaivan arvoista.Nälkähän tässä tulee joten lounaalle viereiseen Ravintola Saiman huostaan.Paikka mitä idyllisin ja palvelu huomaavaista.Kupumme täytettyämme takaisin hotellille ja laskettelukamat päälle.Pientä huolta tuotti että onko täällä mäkiä.Hotellilta meidät haki lupsakka taksikuski Jouko Suomalainen ja kyyti oli mukavaa ja mäkikin löytyi.Mäki oli riittävä vanhemmille agenteille jotka tutustuivat mäen profiiliin ihan pers sekä nenä tuntumalla.Mäki oli kuitenkin mukava perhemäki laskemiseen ja asiat sujuivat mutkattomasti.Ja sitten taksikuskimme kyytiin takaisin .Pakko myöntää että monilla taksikuskeilla olisi hyvä mennä tämän miehen kyytiin ja opetella miten matka sujuu mukavia puhellen.AGENTIT PÄIVITTÄVÄT LISÄÄ PIENTEN KAUNEUS UNIEN JÄLKEEN.

Tehtävä Saimaalla

Agentit ovat kohteessa. satojen lentokilometrejen jälkeen laskeuduimme suureen tuntemattomaan. paikan alkuperäisväestö kutsuu kohdettamme nimellä Savis . Kävimme perjantaina hotellimme alacarte ravintolassa illallisella ja ruoka osottautui hyväksi ja palvelu vielä paremmaksi . Nyt lauantai aamuna koko päivän suunnitelma on tarkkailla ja havannoida mitä Savonlinnassa  voi tehdä talvella .Eli agentit matkaan .OVER AND OUT

Luontoagentit Hilkka ja Aulis

Auringon saattelemana saavuimme 15.8.2011 Savonlinnan seudulle. Iloiset ammattilaiset opastivat meidät alkuun Savonlinnan Seudun Matkailutoimistossa. Saamiemme ohjeiden mukaan jatkoimme matkaa Tanhuvaaran urheiluopistolle, jossa emme olleet aikaisemmin käyneet. Ystävällisen ja lämpimän vastaanoton  sekä Tanhuvaaran esittelyn jälkeen sukelsimme suoraan ohjatulle luontoretkelle. Onnekkaina saimme oppaaksemme oman sanontansa mukaisesti talon "kokeneimman ja viisaimman" oppaan. Kiersimme Purnun vuoren maisemia, koimme omakohtaisesti Suomen historian havinaa ja luonnon rikkautta lehtomaisemista harjumaisemiin.

Emäntien tarjoaman maukkaan päivällisen jälkeen täydellisen päivän päätti onginta ja souturetki Suurjärven maisemissa. Ahventen kuvat silmissa siirryimme unten maille.

Uusi päivä alkoi maittavan aamiaisen jälkeen ohjelman mukaisesti kalliolaskeutumisella. Koska kallio oli kostea ja liukas yön jälkeen, siirryttiinkin seinäkiipeilyyn. Vau!!! Se näytti aluksi vaikealta päästä suoraa tai jopa ulospäin työntyvää seinää pitkin kohti korkeuksia. Kuitenkin hyvien annettujen välineiden ja hyvän ohjauksen avulla kaikki näytti olevan mahdollista niin ensikertalaisille kuin kokeneimmillekin.




Yhä ylös yrittää katolla hän kiipeää

Kiipeilyn rasituksen jälkeen voi välillä hengähtää puhallustikan parissa. Tässä ovat valttia keskittyminen, tarkka  koordinaatio ja napakka puhallus. Kuinkahan tässä käy?


 "Ilmojen halki käy lentäjän tie", oli mottomme, kun siirryimme frisbeegolfin pariin luonnon keskelle. Tätä "urheilulajia" voi harrastaa vauvasta vaariin. Tärkeintä oli saada frisbee lentämään pitkälle ja osua lopuksi maaliin. Liikkuminen, luonto, yhdessäolo sekä itsensä voittaminen antavat hyvänolon tunteen tässä urheilumuodossa.

Oman jännityksensä antoi siirtyminen vesille. Suurjärven rannalla saimme hyvän opastuksen kanootin käytöstä sillä liikkumisesta eri mahdollisuuksineen. Ja ei kun vesille! Laitoimme pelastusliivit päälle, työnsimme kanootin vesille ja aloimme meloa.Melonta kanooteilla kohottaa kehon kuntoa, antaa mahdollisuuden tutustua luontoon, kasvistoon ja eläimiin. Tällainen vesillä liikkuminen tulee meidän jokaisen "maakravun" kokea.




ensikertalaisetkin onnistuivat



Päivän kohokohta oli illan vietto puhtaan ja kirkasvetisen järven rannalla sijaitsevalla huvilalla. Saimme nauttia saunan makoisista löylyistä, Suurjärven suloisesta syleilystä sekä talon tarjoamista herkuista illan hämärtyessä. Vain kuunsilta puuttui.

Keskiviikkopäivä alkoi reippaasti kuntokävelyllä hyvillä maastopoluilla. Ohjaajalta saimme testilaitteet ja ohjeet oman kunnon tarkistamiseen. Tietysti jokainen valitsi vauhtinsa kuntonsa mukaisesti.

Lounaan jälkeen lähdimme kotaretkelle. Matkalla bongailimme luontoa ja eläimiä. Perillä meitä odotti kotanuotio. Nokipannukahvit kahvileipineen sekä nuotiolla paistetut makkarat tekivät kauppansa kävelylenkin jälkeen. Tiia testasi myös agenttien Tanhuvaaratietoa. Keskustelimme myös savonmurteen moni-ilmeisyydestä "sutkautuksineen", sekä savolaisesta huumorista. Aika vierähti rattoisasti kodikkaassa kodassa.

Haikeina hyvästelimme Tanhuvaaran ja jatkoimme matkaa Paunolanmäen hevostalleille, jossa Vesa ja Tuija Luukko hevosineen odottelivat meitä. Aloittelijoina saimme rauhalliset ja taitavat "issikat" (Islannin hevoset). Tuntui, että hevoset tiesivät jo etukäteen, miten tulee toimia haasteellisissakin tilanteissa. Ratsastusreitit kulkivat vaihtelevissa maastoissa tarjoten hienoja luontonäkymiä. Saimme myös ratsastuksen lomassa hienon tietopaketin hevosista ja niiden hoidosta. Isäntäväen vilkutusten saattelemana käänsimme auton valot kohti Kerimäen Hotelli Herttuaa.

Ratsastusretki alkaa Vesan ja Tuijan opastamana














Herttuan aitokiuassaunan lämmössä  tuoreen vastan vauhdittamana saimme aivan uutta puhtia ratsastuksen jäykistämille jäsenillemme. Vilvoittelun lomassa pulahdimme myös "huljuun". Päivälliseksi tarjotut paikalliset Puruveden paistetut muikkut tainnuttivat agentit lopullisesti illan hämärtyessä.



                             

                


Heräsimme aamulla sateen ropinaan. Taivas oli kauttaaltaan pilvessä. Auringosta ei ollut tietoakaan. Janne reippaana koputteli agenttien ovelle. Päivä alkoi harjumaisemissa frisbeetä pelaten. Varustauduttuamme sadetakein ja pelastusliivein, siirryimme Jannen ohjaamalla veneellä Hytermäen museosaarelle.  Agenttien mieleen pohdittavaksi jäivät monet museorakennukset, kivirakennelmat  sekä  luonnonkaunis harjumaisema vesistöineen. Museoalueen kierroksen aikana  kuulimme Heikki ja Lilli Häyrysen uskomattoman elämäntarinan vaiheita. Lopuksi pohdimme saaren historiaa  kahvikupposen kera museorakennuksen rappusilla.

Häyrynen nimesi tämän menneiden ja tulevien sukupolvien työlle omistetuksi muistomerkiksi.
"Työnmuisto"

Luontoagenttien tehtäväjakso päättyy tähän. Tämä oli agenteille huima kokemus. Saimme nähdä ja kokea monia meille aivan uusia asioita ja kohteita. Joskus jopa ylitimme itsemme. Entisestään vahvistui käsityksemme maamme rikkaasta ja monipuolisesta luonnosta ja sen moninaisuudesta. Koimme mitä suurinta ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta agenttimatkamme aikana. Lämmin kiitos kaikille, jotka mahdollistivat tämän agenttimatkan onnistumisen.

Agenttiparvi Muikku

Sunnuntaiaamuna lähdimme kohti Savonlinnan seutua hyvin odottavaisin, mutta epätietoisin mielin. Meille oli etukäteen paljastettu hyvin vähän tulevasta ohjelmasta ja siksi emme oikein osanneet odottaa mitään. Sen verran tiesimme, että meidän oli tarkoitus majoittua Punkaharjun Lomakeskuksessa sijaitsevassa vasta äskettäin valmistuneessa huvilassa. Perille päästyämme saimme ensimmäisenä huvilan avaimet sekä kassillisen infoa lähialueen palveluista. Saimme myös tietää ensimmäisen kohteemme, joka olisi Maatilamatkailu Mannila.

Agenttiparvi Muikun tukikohta

Mannilaan ajellessamme kiinnitimme huomiota Punkaharjun upeisiin maisemiin. Täällä todella ymmärtää minkä takia suomalainen luonto on niin iso ylpeyden aihe. Pian järvimaisemat vaihtuivat maalaismaisemiin ja huomasimme saapuneemme perille. Heti ensimmäisenä väsymyksestä kiukustuneen Agentti Juniorin kasvoille saatiin kirkas hymy, kun tallista tuotiin Pampula-poni, jonka kyydissä Juniori pääsi matkustamaan pitkän lenkin.

Juniori ja Pampula

Tämän jälkeen hauskuus jatkui kotieläinpihalla, jossa näimme kaneja ja kanoja, sekä pääsimme ruokkimaan vuohia ja lampaita. Lampaat osoittautuivat melko hellyydenkipeiksi eläimiksi, eivätkä ne millään tuntuneet saavan tarpeekseen rapsutuksista.

Mannilan lampaita ruokkimassa

Kotieläinpihan jälkeen tilan isäntä esitteli meille alueen tiloja. Kierros päättyi sopivasti ravintola Ranta-Kattiin, jossa saimme erittäin maittavan ruoan. Kun olimme täyttäneet vatsamme palapaistilla ja vadelmakakulla, niin tunsimme olomme niin väsyneeksi, että päätimme palata takaisin majapaikkaamme, jossa vielä illan päätteeksi lämmitimme saunan ja kävimme pulahtamassa Pihlajavedessä. Sen jälkeen saunanraikas Agenttiparvi Muikku vetäytyikin vällyjen väliin odottamaan seuraavaa päivää.

Maanantaiaamu alkoi aamupalan jälkeen melko saamelaisissa tunnelmissa, kun pääsimme syöttämään Kesämaan poroja. Uki-hirvas, Salla-vaadin ja muutaman kuukauden vanha Poju-vasa söivät jäkälää reippaalla tahdilla, mutta nämä vesselit eivät oikein rapsutuksesta välittäneet. Ruokkimistuokion jälkeen oli aika laittaa sivistysvaihde päälle ja lähteä nauttimaan taidekulttuurista.

Juniori ja Poju

Ensimmäisenä vuorossa oli luonnollisesti taidekeskus Retretti. Kukaan meistä ei ole taiteen asiantuntija, joten mitään taideanalyysia ei tähän yhteyteen pystytä laittamaan. Laskeuduimme Retretin kallioluolastoon, jossa odotti ensimmäisenä Heli Ryhäsen ja Matti Kalkamon Suruparvi ja suursyömäri -näyttely. Se olikin hyvin vaikuttava kokemus - satumaiset teokset saivat agenttiparvemme epäilemään josko tämä kaikki oli pelkkää unta. Juniori kiinnostui taas eniten Carl Barksin Ankkalinnasta. Lieneekö jokaisessa taulussa näkyneet tutut hahmot vaikuttaneet asiaan?

Retretin pihalta löytyi erikoinen riikinkukko

Retretin jälkeen kävimme vielä kiertelemässä Johanna Oraksen taidekartanossa, mutta yllättävän kalorianpuutoskrampin iskiessä jouduimme tyytymään ainoastaan pikavisiittiin, jonka jälkeen siirryimme läheiseen Paviljonkiin hakemaan lievennystä kramppeihimme.

Kun tauti oli saatu aisoihin, käänsimme meidän Muikkumobiilin keulan kohti seuraavaa kohdetta, joka oli metsämuseo Lusto. Tämäkin paikka onnistui yllättämään positiivisesti. Etukäteen meitä hieman huolestutti kuinka 5-vuotias Juniori viihtyy metsämuseossa, mutta heti sisällä huomasimme epäröintimme turhiksi. Museossa riitti tekemistä ja näkemistä jokaiselle meistä. Juniori sai pukea ylleen metsänpeitto-kaavun, jonka jälkeen melkoinen tovi vierähtikin Lasten puun luona. Herra Agentti pääsi metsäkoneen ohjaksiin ja sai rakennettua hienon palikkatornin sen avulla. Rouva Agentti meni Hiljaisuuden Huoneeseen nautiskelemaan virtuaalisesta luonnosta. Harmiksemme huomasimme, että kello oli jo niin paljon, että meidän piti jättää Lusto taaksemme jotta ehtisimme vielä päivän viimeiseen kohteeseen, joka oli Punkaharjun Kesämaa.

Luston Lasten puu

Sinne päästyämme ilma oli vähän turhankin viileä, joten ajattelimme pysyä poissa vesiliukumäistä. Kiipeilytelineissä ja pomppulinnoissa tuli kuitenkin sen verran lämmin, jotta uskaltauduimme mennä kokeilemaan vesiliukumäkiä. Sen jälkeen Junioria ei meinattu saada ollenkaan lähtemään pois Kesämaasta, vaikka sulkemisaika alkoi olla lähellä. Tämä kohde päätyikin lopulta Juniorin koko loman suosikkikohteeksi.

Kesämaan kippari

Jälleen illan päätteeksi lämmitimme saunan ja kävimme uimassa, vaikka vesi tuntuikin huomattavasti edellistä iltaa kylmemmältä. Sen jälkeen taas saunanraikas Agenttiparvi Muikku vetäytyi vällyjen väliin odottamaan seuraavaa päivää.

Tiistaina Muikut suuntasivat nenänsä kohti Savonlinnaa. Ensin haimme päivän ohjelman Savonlinnan Seudun Matkailun toimistolta. Mukaan tarttui myös veikeä pieni norppa, joka nimettiin myöhemmin Anniksi.

Anni mehutauolla

Toimistolta lähdimme kohti Savonlinnan toria, josta hyppäsimme M/S Elviiran kyytiin. Elviira vei meidät tunnin kestävälle saaristoristeilylle, jonka aikana silmä lepäsi ja saimme jälleen nautiskella Savonlinna upeista maisemista.

Täyttä höyryä!

Risteilyn jälkeen suunnistimme kohti Savonlinnan luultavasti tunnetuinta nähtävyyttä, eli Olavinlinnaa. Aluksi nautimme maittavan lounaan linnan ravintolassa, jonka jälkeen lähdimme mukaan opastetulle kierrokselle. Siellä pääsimme näkemään mm. linnan kappelin ja neitojen kamarin, josta löytyi myös aika pelottavan oloinen klosetti.

Olavinlinna kaikessa komeudessaan

Kun olimme muutaman kerran ravanneet Olavinlinnan portaita edestakaisin, alkoi jalkamme olla niin maitohapoilla että päätimme siirtyä seuraavaan etappiin. Päivän viimeisenä kohteena oli Riihisaaren maakuntamuseo.

Pienoismalli wanhasta Savonlinnasta

Museon näyttelyt olivat enemmän aikuisten makuun ja Agentti Juniori alkoikin tylsistymään melko pikaisesti, joten jouduimme kiertämään näyttelyt melko pikaisella aikataululla. Perämoottorinäyttelystä Herra Agentin mieleen jäi 600 hv perämoottori, joka olisikin hyvä lisä Muikkuveneeseen.

Museon jälkeen olikin taas aika palata huvilalle ja tavalliseen tapaan lämmittää iltasauna. Tällä kertaa Pihlajavesi tuntui jo niin viileältä, että uiminen jäi tällä kertaa väliin. Saunomisen jälkeen saunanraikas Agenttiparvi Muikku vetäytyi jälleen vällyjen väliin odottamaan seuraavaa päivää.

Tämän työkeikan viimeinen päivä käynnistyi sateisissa merkeissä. Sen takia viihdyimme sängyissämme muutaman tunnin pidempään, mutta lopulta saimme kammettua itsemme ylös ja ulos. Tällä kertaa oli tarkoitus lähteä tutustumaan Rantasalmeen. Matkalla sinne pysähdyimme hetkeksi Savonlinnassa, jotta pystyimme testaamaan Pikku Kakkosen leikkipuiston hauskuusasteen. Juniorin ilmeestä päätellen arvosanaksi tulee täysi kymppi.

Varmaan kaikille tuttuja hahmoja

Jatkoimme matkaa Rantasalmelle, jossa ensimmäiseksi katsastimme luontokeskus Oskarin. Sieltä löysimme pienimuotoisen näyttelyn Saimaan eläimistä. Mieleen jäi etenkin lyhytelokuva Torsti-kuutin ensimmäisistä kuukausista. Pisteet Oskarille myös lasten huomioimisesta ryömimistunnelin ja kurkistusluukkujen muodossa.

Kukkuu, kuka siellä?

Oskarista jatkoimme vielä matkaa HakoApajan Aikhituvalle. Sinne tultaessa tuntui kuin olisi siirtynyt kokonaan toiseen maailmaan. Vanhan näköisiä hirsitaloja oli siellä täällä. Monet rakennuksista oli koristeltu vanhoilla työkaluilla ja muilla vanhoilla esineillä. Menimme aluksi nautiskelemaan jäätelöt näköalaterassille, josta avautuikin upeat maisemat läheiselle järvelle. Jäätelöä lipittäessämme tapasimme tilan emännän, Marin. Hän kertoi meille tilan historiasta sekä sen rakentaneesta kansantaiteilija Esa Heiskasesta. Keskustelun aikana kävi selväksi, että lapsiperheet ovat erittäin tervetulleita kyseiseen paikkaan. Lapsille löytyi kahvilasta oma leikkinurkkaus, ja polkutraktoreilla oli lupa päristellä siitäkin huolimatta että kaikki asiakkaat eivät metelistä pidäkään.

HakoApajan kahvila

Tarinatuokion jälkeen teimme kierroksen alueen näyttelyissä, joihin kuului Esan maalauksia, paljon erilaisia hakopuita sekä järven pohjasta löytyneitä aarteita. Näyttelyn jälkeen Mari kutsui meidät vielä lettukesteille. Muurinpohjalettuja valmistui nopeampaan tahtiin kuin agenttiparvemme ehti niitä syödä. HakoApaja jäi mieleen todella upeana kokemuksena. Ehdottomasti käymisen arvoinen kokemus jokaiselle lähialueella liikkuvalle.

RumaPuu, vaan ei ruma puu

HakoApajan jälkeen palasimme takaisin Punkaharjulle ja varmaan arvaattekin mikä oli seuraavana vuorossa? Aivan, iltasauna ja hyinen pulahdus Pihlajaveden syleilyyn. Ja sitten vielä viimeisen kerran vetäydyimme huvilan vällyjen väliin.

Seuraavana aamuna olikin vuorossa enää tavaroiden pakkaus Muikkumobiiliin ja haikea kotimatka. Upea työkeikka takanapäin ja jokainen meistä varmaan mietti milloin pääsemme Savonlinnan seudulle ihan vaan lomailemaan.

AGENTTI BLING

Aamulla herätys epäglamourisesti kotisängystä klo 6:00. Edellisen illan agenttivalmistelut olivat venähtäneet pitkälle yöhön. Neljälle pikkuagentille oli tehtävä hiukan ruokaa valmiiksi ja silitettävä omia vaatteita. Oli unihiekkaa silmissä. Dodgen keula taittui aikataulustaan 15 minuuttia myöhässä kohti Savonlinnaa. Toisen agentin nukkuessa agenttiunta etupenkillä toinen kiitteli kuskin paikalla sitä, että tietyöt Heinolan ja Mikkelin välillä alkavat olla jo loppusuoralla. Ajomatka sekä helpottuu että myös ajallisesti lyhenee. Bling.

Saavuimme hiukan töksähtäen Savonlinnan Seudun Matkailun tiloihin ja esittelyn jälkeen saimme liikettä toimistoon. Paikalle haettiin Savonlinnan Seudun Matkailun toimitusjohtaja Pia Behm, joka esittäytyi heti aluksi Ämmäksi (vrt. James Bond: "M"). "Ämmä" jatkoi jo tutuksi tullutta linjaansa - "saatte tietää ohjelmastanne myöhemmin". Ainoat asiat jotka saimme hänestä irti olivat: majoituspaikan avain, pysäköintilupa, ajo-ohje majoitukseen ja seuraavan kokoontumisen koordinaatit.

Noudatimme täsmällisesti ajo-ohjeita ja saavuimme majapaikkaan. Ensimmäiset agenttipisteet menetimme kun jouduimme soittamaan komentokeskukseen Ämmälle ja tarkistamaan majapaikkamme rapun. Ei vahva alku ollenkaan. Itse majapaikka oli Linnankadun päässä. Savonlinnan Seudun Matkailun kautta voi valita kullekin sopivia majoitusvaihtoehtoja: mökkejä, hotelleja, maatilamajoitusta sekä yksityismajoitusta aivan keskustasta. "M" oli majoittanut meidät yksityismajoitukseen Riihisaaren kainaloon, Valo -terassin yläpuolelle. Kun saimme selvitettyä oikean rapun Ämmältä, väänsimme avainta lukossa ja astuimmme sisään.

"Ensimmäiset agenttipisteet menetimme kun jouduimme soittamaan komentokeskukseen Ämmälle ja tarkistamaan majapaikkamme rapun"

Majoitus vastasi agenttien vaatimuksia tarkalleen. Sisustus on pelkistetyn kodikasta sekä tyylikästä,  Saimaan rannalla, Olavinlinnan välittömässä läheisyydessä ja mikä parasta - jos samppanjahammasta kolottaa, voi kipaista alakerran terassille nauttimaan lasi kylmää - no ehkä myös lautaselta jotakin. Pikaisesti puuteroimme nenät ja lähdimme tapaamaan Ämmää torille. Agentteina olemme tottuneet yllätyksellisyyteen ja ylellisyyteen, mutta se että emme tienneet tulevan tehtävän yksityiskohtia sai mielemme hiukan mietteliääksi. Kohdattuamme Ämmän siirryimme huomaamatta lounaan ääreen.

"Majoitus vastasi agenttien vaatimuksia tarkalleen"

Tehtävämme salaisuus oli huomioitu tarkoin ja matkasimme veneellä Saimaalle etteivät ulkopuoliset saisi vihiä tehtävästämme. Mukana veneellä (huvipurrella) oli Savonlinnan Oopperajuhlien Oopperanjohtaja Jan Hultin. Agenttien taustat oli selvitetty tarkoin ja Hultin esitteli Savonlinnan Oopperajuhlien vuoden 2012 ohjelmistoa.

Kesällä 2012 tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun Aino Ackté järjesti ensimmäiset oopperajuhlat Olavinlinnassa. Juhlavuoden kunniaksi on jo jonkun aikaa työstetty "koko kansan oopperaa" Free Will. Tästä Opera by You -konseptista löytyy tietoa mm. Facebookista sekä Savonlinnan Oopperajuhlien verkkosivuilta http://www.operafestival.fi/

"Lounaan ohessa M kertoi meille tehtävästämme tarkemmin"

Lounaan ohessa M (=Ämmä) kertoi meille tehtävästämme tarkemmin ja lyhyen briefauksen jälkeen  "Q" varusti meidät Samsung -puhelimella ja tietenkin DNA:n liittymällä. Yhteytemme ulkomaailmaan olivat siis kunnossa BLC:n toimesta. Tehtävä briefattu, lounas nautittu ja yhteydenpitovälineet vastaanotettu... katsoimme rouva Blingin kanssa toisiamme silmiin ja siirryimme hyttiin lepäämään.

"...katsoimme rouva Blingin kanssa toisiamme silmiin ja siirryimme hyttiin lepäämään."

Havahduimme koputukseen. Raotimme hytin ovea. Meitä tultiin hakemaan. Emme ymmärtäneet aluksi mihin meitä juuri nyt tarvittiin mutta pukeuduimme kuitenkin ripeästi ja nousimme kannelle. Tehtävällä oli kiire ja meitä saapui noutamaan Hendell Aviation vesitasolla (http://www.hendellaviation.fi/fi/savonlinna/vesitaso.html).

"Tehtävällä oli kiire ja meitä saapui noutamaan Hendell Aviation vesitasolla".

Ymmärsimme tehtävämme vaativuuden ja meillä oli hyvin vähän aikaa. Täytimme vielä lasit kuohuvalla juomalla ja nousimme koneeseen. Hyvästelimme veneen miehistön ja siirryimme elementistä toiseen - vedestä ilmaan. Ajoin navakkakin tuuli pyrki keinuttelemaan vesitasoa, mutta lentäjämme, Ville Kokkosen, tyynen rauhallisuuden  siivittämänä nousimme tasaisesti ja höyhenen kevyesti ilmaan ihastelemaan Savonlinnan kauneutta.

"Hyvästelimme veneen miehistön ja siirryimme elementistä toiseen - vedestä ilmaan."

Savonlinna on ehdottomasti nähtävä ilmasta käsin. Silloin vasta ymmärtää että kaupunki on tehty saarille ja kuinka paljon saaria ja vesistöä on ympärillä. Monet ovat saapuneet kaupunkiin reittikoneella ja ihailleet maisemia koneen ikkunasta. On kuitenkin eri asia kiertää kaupungin ympärillä ympyrää kuin hätäisesti lentää kaupungin yli. Suosittelemme tätä ehdottomasti päivän ohjelmanumeroksi kenelle vain.

"Savonlinna on ehdottomasti nähtävä ilmasta käsin". Suosittelemme"

Laskeuduimme pehmeästi vaikka pieni aallokko yritti ottaa vesitasomme otteisiinsa.

Olimme jo rantautumassa Malmirantaan, kunnes rouva Bling huomasi Valo -terassin ja lentäjä korjasi kurssin kohti uimarantaa jonne sitten lopulta rantauduimme. Ja me lopulta rantauduimme Valoon. Bling.

"Lentäjä korjasi kurssin kohti uimarantaa jonne sitten lopulta rantauduimme. Ja me lopulta rantauduimme Valoon."

Valossa otimme mukavan asennon, nojasimme tuoleissa taaksepäin ja kävimme läpi toimeksiantoamme. Meidän pitäisi selvittää mikä on Savonlinnassa luxusta. Toisten juhliessa Pyhän Olavin -päivää, viettäisimme me iltamme työn merkeissä. Jonkun on uhrauduttava. Aloimme valumaan kohti toria.

Torin laidalla oli miehiä tiukoissa trikoissaan. Oliko balettijuhlat siirtyneet torille? Ei ollut. Kyseessä oli penkkipunnerruksen karsinnat ja paikalliset voimamiehet kesyttivät rautaa oikein kunnolla. Rouva Bling ajautui väkijoukon keskellä, tekokynsissään, kokeilemaan raudan painoa ja voittikin oman sarjansa... hmmmm... suvereenisti...

Rauta tottelee paikallisia nuorukaisia.













Ylpeänä omasta suorituksestaan alkoi rouva Bling suoltamaan tekstiä sen verraan kiivaalla tahdilla, että kuvaustiimin kesken teimme nopean päätöksen ja laitoimme hänet välittömästi haastattelutehtäviin. Pysäytimme vastaantulijoita randomina ja haastattelimme heitä. Etsimme luxusta. Monet totesivat luxuksen olevan ympäröivä vesistö. Joidenkin kohdalla luxukseksi miellettiin ihmiset sekä hyvä palvelu. Olimme mielissämme.Kaksi selkeästi erottuvaa teemaa olivat sellaisia, joihin ei tarvitse uhrata pääomaa - no, ehkä välillisesti palveluvalmennukseen. Talvimatkailu oli vastaajien mielestä eräänlainen puute/haaste.

Voimakas rouva Bling hallitsee haastattelutkin.

Haastateltuamme oman aikamme, siirryimme "pölkkybaariin" vilvoittelemaan. Kuvaajamme toki kuvaili paremman tekemisen puutteessa laseja ja rouva Bling ajautui Tampereella vaikkuttavien kiekkopersoonien kanssa samaan pöytään. Pöydässä pohdittiin myös luxusta. Valittelin nälkää. Pienen neuvonpidon jälkeen minulle keksittiin ruokapaikka. Olin valmis mihin tahansa enkä kysellyt turhia. Jatkoimme kuvaustiimin kanssa takaisin kohti toria. Luovimme läpi ihmismassojen ja yllätyksekseni minut työnnettiin lavalle. Seisoin kahden kiinalaisen ja yhden suomalaisen naisen vieressä ja meillä kaikilla oli lörtsyt edessämme. Olin ajautunut "lörtsynsyönnin MM-kisoihin". Tarkoittaako tämä että olen lörtsynsyönnissä MM-tasoa kun olen kisoissa? Tarkoittaa. Olen MM-tasolla sijalla 4 - naisten sarjassa. Bling.

Herra Bling - MM nelonen.














Hetkeksi siirryimme Seurahuoneen terassille. huilaamaan.  Mietimme seuraavaa tapahtumaa ja lörtsyjen vaikutusta siihen. Suomi on voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden kahdesti ja koska molemmilla kerroilla kantavina voimina ovat olleet savonlinnalaiset, niin lörtsyjen vaikutusta ei voida täysin pois sulkea. Vuonna 1995 oli valmennustiimissä savonlinnalainen Hannu Aravirta ja keskeisessä roolissa Jarmo Myllys. Tänä vuonna oli toisen mestaruuden vuoro ja valmennustiimissä jälleen savonlinnalaisväriä - Petri Matikainen. Kentällä yksi valovoimaisin tähti oli Jarkko Immonen, Rantasalmen ja Savonlinnan kautta maailmalle.

Savonlinna on ehdottomasti Suomen jääkiekkoeliittiä.

Petri Matikainen. SaPKo, HIFK ja Suomi. Maailmanmestari.

Vaikka lörtsyllä lähtikin nälkä, niin päätimme siitä huolimatta suunnistaa siltaa pitkin Wanhalle Casinolle http://www.wanhakasino.fi/. Istuimme rauhalliseen pöytään ja muistelin aikoja yli kahden vuosikymmenen takaa; missä oli baaritiski ja missä oli orkesterin lava. Tilasimme ruokia joilla oli lyhyet ja ytimekkäät nimet: Järvikala, Muikku, Villisika, Nauta, Mustikka, Uunijäätelö. Suosimme lähiruokaa. Kalat olivat, yllätys yllätys, Saimaasta ja villisika oli reilun kahdenkymmenen kilometrin päästä. Olimme todella mielissämme kuinka perinteisestä muikkukukosta oli tehty visuaalisesti näyttävä, maittava ja moderni annos. Pidimme. Uunijäätelön päällä marenkikuorrutus suli kieleen ja villisika toimi napakasti. Bling.

Muikku. Käsittämättömän nerokas moderni versio muikkukukosta. Ehdottomasti täydet Bling -pisteet.

Uunijäätelö ja päällä marenkia. Myöskin - bling.













Olimme täynnä. Olimme räjähtämässä. Olisimme olleet tyytyväisiä hiukan pienempiinkin annoskokoihin. Vyöryimme ulos historiallisesta rakennuksesta ja aloimme vaappumaan taas kohti toria. Pian alkaisi Pyhän Olavin ilotulitus. Ajattelimme mennä uimarannalle vielä yöuinnille ja katsomaan tulitukset vedestä käsin. Tähän ohjelmaan tuli kuitenkin muutos, koska puistotielle oli kokoontunut tuhansia nuoria viettämään iltaa. Jatkoimme matkaa sulavasti (silavasti?) majapaikkaamme. Kohteliaasti pyysimme paikallisia nuoria siirtymään ihan hiukan rappusilla että pääsisimme livahtamaan ovesta sisään. Saimme tilaa. Katsoimme ilotulitukset ikkunasta. Luxusta on myös hiljentyminen.

Heräsimme venytellen uuteen päivään. Pilvet riippuivat Savonlinnan yläpuolella mutta olimme iloisia siitä, että jossakin vaiheessa Forecan sääennusteessa näkyneet vesipisarat loistivat poissaolollaan. Nautimme hiukan slow-hetkestä kahvin kera ennen astumistamme Linnankadulle ja kohti varsinaista aamiaista. Eilen lounastimme vesillä ja nyt olimme matkalla 12 metriä pitkään hollantilaiseen teräsveneeseen jonka hytissä jatkoimme slow-aamua herkullisella aamupalalla ja jälkiruuan muruset huuhtelimme kurkusta alas lasillisella kuohuvaa. Samalla kun söimme, tutustuimme myös veneen tiloihin: kaksi makuuhyttiä, suihkutilat, wc ja muutenkin tilavat oleskelutilat. Rouva Blingin katseesta näki että tämä kokonaisuus istuisi hänen "lifestyleen".

"Rouva Blingin katseesta näki että tämä kokonaisuus istuisi hänen "lifestyleen".

Aamiaisajelulla törmäsimme toisen kerran jo paikalliseen innovatiivisuuteen, merkittävään sellaiseen. Perjantaina saimme kuulla ainutlaatuisesta "Opera by You" -toimintamallista jossa kuka tahansa voi osallistua oopperan tekemiseen ja nähdä sen edistyvän. Aamupalahuviajelulla meille esiteltiin innovointi parin vuoden takaa - veneosake. Huolimatta erittäin vahvasta vesistön äärellä asumisen taustasta, on tämä Bling luokiteltava maakrapu -luokkaan. Veneily on aina kiinnostanut, mutta se on aina jäänyt. Agenttipariskunnalla on neljä pikku-Blingiä vielä kotona, joten perheen mahduttaminen samaan veneeseen tarkoittaa isoa venettä ja tämä tarkoittaa isoa rahaa.

Saimaa Boating http://www.saimaaboating.fi/  on innovoinut veneiden osaomistuksen. Ostamalla veneosakkeen, lunastaa samalla oikeuden veneillä Saimaalla kaksi viikkoa veneilykauden aikana - kahdella osakkeella neljä viikkoa.

"...itse ei tarvitse käyttää aikaa muuhun kuin veneilyyn perheen kanssa."

Järjestelmä sopii ainakin Blingeille todella hyvin - pääsemme nauttimaan sopivan kokoisesta veneestä huomattavasti pienemmällä rahalla kuin ostamalla veneen kokonaan itsellemme. Saimaa Boating hoitaa kaiken valmiiksi (vesillelaskut ja -nostot, vakuutukset, huollot, talvisäilytyksen jne.) - käytännössä itse ei tarvitse käyttää aikaa muuhun kuin veneilyyn perheen kanssa.

Ylpeä hollantilainen teräsvene - Babro.

Rantauduimme Rauhalinnaan. Rauhalinna on valmistunut vuonna 1900. Todella hulppean huvilan vertaaminen Olavinlinnaan ei ehkä tuo kummallekaan osapuolelle oikeutta, mutta Rauhalinnassa olisi varmasti potentiaalia tukemaan omalta osaltaan paikkakunnan matkailua. Herää pieni epäilys - laituri on ränsistynyt. Samoin rantasauna. Ranta on hoitamatta. Kävelemme loivan ja pitkän ylämäen kohti Rauhalinnaa ja se avautuukin pian puiden takaa ylväänä seisoen mäen päällä. Tutkimme lähempää pitsihuvilan rakenteita - lahoamassa. Olemme mykistyneitä.

Rouva Bling kaipaa joskus hemmottelua ja Rauhalinna olisi yksi sellainen paikka jonne hänet haluaisin viedä - mutta se taitaa olla mahdotonta. Olisi luxusta yöpyä vanhan huvilan sviitissä, nauttia aamupala luonnon helmassa terassilla tai parvekkeella, lähteä veneellä Savonlinnan torille tai vaikkapa balettiin, tulla takaisin ja nauttia vilvoittavasta yöuinnista ja saunasta sekä vielä tämän päälle pieni huikopala. Talvella voisi luistella kaupungin keskustasta Rauhalinnan rantaan, nauttia latte ja leivos ja liutella takaisin. Blingit eivät ymmärrä kuinka tämä historiallinen rakennus on kokonaan matkailutarjoomasta päästetty pois. Ei bling. Not at all. Ei näin.

"Rouva Bling kaipaa joskus hemmottelua ja Rauhalinna olisi yksi sellainen paikka jonne hänet haluaisin viedä."

Saimaa Boating kuljetti meidät Rauhalinnasta Laitaatsalmen kautta takaisin Malmirantaan ja jatkoimme päiväämme kävellen. Aloitimme Linnankadulta tutustuen pieniin, sympaattisiin putiikkeihin ja jatkoimme pitkin Aino Acktén puistotietä. Sieltä kaarroimme Olavinkadulle jota pitkin torille lörtsyille. Vielä kävimme piipahtamassa vanhassa kansakoulussa (Puistokadun ala-aste) jossa oli kiva kahvila ja taitoshop. Hiukan alkoi jaloissa painaa ja pieni rentoutuminen olisi kohdallaan.

Suuntasimme Seurahuoneelle. En muista asioineeni koskaan Seurahuoneen vastaanotossa etten olisi saanut luontevaa ja kaunista hymyä vastaani. http://www.savonlinnanseurahuone.fi/  Tulee hyvä olo. Hyvä olo jatkuu kun nousemme ylimpään kerrokseen jossa on saunaosasto. Kokonaista kolme tuntia aikaa saunoa ja nauttia antimista. Mutta varsinkin näkymistä. En usko että kenelläkään on valittamista jos pääsee rentouttaviin ja hyviin löylyihin ja saa nauttia samalla Saimaan näkymistä. Hieromme ehkä hiukan väsyneisiin jäseniimme saunahunajaa, nautimme pehmeistä löylyistä, mansikoista, suklaasta, vadelmista, herneistä, teestä jne. Aika pysähtyy. Mieli rauhoittuu. On taas slow olo.

"En usko että kenelläkään on valittamista jos pääsee rentouttaviin ja hyviin löylyihin ja saa nauttia samalla Saimaan näkymistä."

Raukeina ja rentoutuneina saunomisesta kiirehdimme hiljaa majapaikkaamme voidaksemme aloittaa valmistautumisen illan balettigaalaan. Solisteja ja ensitanssijoita on Olavinlinnassa mm. Pietarin Mariinski-teatterista, Moskovan Stanislavski-teatterista ja Pietarin Mihailovski-teatterista sekä Mikko Nissisen johtamasta Boston Balletista. Paikalla on myös suomalainen Anu Viheriäranta (Hollannin Kansallisbaletin ensitanssijatar). Olen notkea ja vartalonhallintani on ensiluokkaista, mutta silti olen mykistynyt siitä kuinka kaikki liikkeet ovat lavalla sulavia ja kuinka kaksi tanssijaa sulautuu ajoittain yhdeksi.

Näemme aitiopaikalta (aition ensimmäinen rivi) mitä hienoimpia esityksiä ja katse on nauliintunut lavalle. Katsomo on täynnä ja ajoittain hurrauksia ja taputuksia halkoo bravo-huudot. Jalkoja tömistellään. Ihmiset nauttivat - ja miksi eivät nauttisi. Savonlinnan balettijuhlat raivaa takuuvarmasti tiensä kestojuhlaksi Suomen kesään kuten on tehnyt ensi vuonna 100 vuotta täyttävä Oopperajuhlat. Ballet on BLING.

"Katsomo on täynnä ja ajoittain hurrauksia ja taputuksia halkoo bravo-huudot"

Balettigaala päättyy kuitenkin ja vaikuttaa siltä että yleisö ei halua laskea tanssijoita otteestaan. Pitkään kestävät suosionosoitukset hakkaavat Olavinlinnan muureja ja tanssijat joutuvat kerta  kerran jälkeen tulemaan lavalle sekä kumartamaan että niiaamaan. Jossain vaiheessa taiteilijat poistuvat lavalta ja me matkaamme vielä illaksi Spa Casinolle Ballet Buffet'n antimia nauttimaan. Hivuttaudumme lautasten kanssa ulos terassille. Ruokailun jälkeen vielä hengitämme sisällä ballet-ilmaa. Ympärillämme on paljon iloisia ilmeitä. Naurua. Hymyjä. Suunnittelemamme poistuminen lykkääntyy hiukan, sillä paikalle tulevat illan todelliset tähdet. Hetkessä Tähdet piiritetään ja salamavalot välkkyvät. http://www.savonlinnaballet.net/

Nautimme vielä hetken ilon ilmapiiristä ja poistumme pimenevään iltaan. Kävelemme torin kautta, rantaa pitkin vielä hetkeksi terassille ja lopulta haukotellen pehmeiden lakanoiden väliin. Hieno päivä. Täynnä uutta ja erilaista.

Sunnuntaina aamulla nautimme vielä viimeisiä siivuja Muhosen luomuruisleivästä - päälle kyytipojaksi Jurstia ja luomutomaatteja. Kaiken tietysti kruunaa ikkunasta näkyvä ja kristallin lailla välkehtivä Saimaa. Keräilemme valepukumme ja valmistaudumme vielä viimeisen päivän tehtäviin. Tähän mennessä on blingiä löytynyt Savonlinnasta jokaiseen hetkeen. Ulkoisten ja materialististen bling-puitteiden lisäksi olemme löytäneet todellista henkistä blingiä - ihmisten asennetta ja iloisuutta sekä avoimuutta. Olemme tavanneet mm. Savonlinnan seudun kuntayhtymän hallituksen jäseniä, elinkeinojohtajan, Savonlinnan seudun matkailun toimitusjohtajan, Oopperajuhlien oopperanjohtajan, tarjoilijoita, vastaanottovirkailijoita, paikallisia yrittäjiä - kaikista on huokunut kesäistä iloisuuta ja positiivista asennetta. Olemme nähneet läheltä iloisen "after ballet" -tapahtuman. Iloisuus tarttui myös meihin ja nautimme luxusviikonlopusta Savonlinnassa. Ehkä eniten jäi mieleen "kuvaustiimimme" monitoimimiehen aktiivisuus ja iloisuus. Tavarat on laitettu valmiiksi majapaikan rappusille ja haen auton parkkipaikalta. Lastaamme auton ja nostamme kytkintä - huokaamme haikeudesta.

"Lastaamme auton ja nostamme kytkintä - huokaamme haikeudesta."

Suuntaamme kohti Rantasalmea ja ajamme jonkin verran sen keskustan ohi. Käännämme keulan muutamaksi kilometriksi hiekkatielle ja lopulta nousemme mäen päälle ja eteemme avautuu Lomakylä Järvisydän http://www.jarvisydan.com/  Lomakylä on rauhallisessa järven poukamassa ja paikka henkii keskiaikaisuutta. Onkin sopivasti lounasaika ja pyydämme ruokalistan. Ruokalista on hauska ja huokuu sekä keskiaikaa että lähiruokaa. Rouva Bling valitsee alkupalaksi "Hilkka-mummon sienisopan" ja itse testaan "Kolomen kalan keiton". Kalakeitossa on ahventa, kuhaa ja kylmäsavulohta jotka luonnollisesti hankitaan paikallisilta kalastajilta. Keittoni on varmasti yksi parhaimmista kalakeitoista joita olen syönyt. Juomat tarjoillaan osuvasti savikupeista. Rouva Bling haluaa hiukan testata vuorovaikutusta tarjoilijan kanssa ja sillä verukkeella tilaa lasillisen valkoviiniä. Jostakin vain tunnistaa luontevan ja välittömän asiakaspalveluhenkilön - olemme juuri tekemisissä sellaisen kanssa.

"Lomakeskus Järvisydän ei petä."

Tässä yhteydessä tunnustettakoon, että olemme käyneet rouva Blingin kanssa Porosalmella, Järvisydämen Lomakylässä, aiemminkin -  mm. viettäen siellä lokakuussa 2009 hääpäiväämme. Kauniissa ja kuulaassa syysilmassa kiersimme silloin läpi luontopolun ja tutustuimme samalla alueen historiaan. Luontopolun päätteeksi rentouduimme kelomökin porealtaassa ja nautimme hiukan erilaisen saunan löylyistä. Suosittelemme paikkaa romantiikkaa hakeville pareille - Lomakeskus Järvisydän ei petä.

Kuten tänään, niin silloinkin oli palvelu joustavaa, rentoa ja osaavaa. Sellaista palvelua josta tulee hyvälle tuulelle. Puitteet ja ruuan laatu merkitsee meille paljon - mutta ihmiset saavat meidät kuitenkin useimmiten palaamaan jonnekin takaisin ja myös suosittelemaan kohdetta ystävillemme. Saamme eteemme pääruuat. Kalaa kummallekin. Itse valitsin taas muikkua. Paistetut muikut ("Linnasaaren hopeakylykisiä")  olivat maultaan taivaallisia. Rouva Blingin kuha ja kylmäsavulohi ("Hietavirran kyrmyniskoo") sopi mainiosti viinin kanssa yhteen. Hieman harmittelimme sitä, että matkamme Järvisydän -ruokailu sattui lounasaikaan, koska olisimme nauttineet vielä enemmän jos olisimme saaneet kokea keskiaikaisen ravintolan tunnelman illan pimetessä jolloin kynttilöiden tuoma valo pääsee oikeuksiinsa.

"Linnasaaren hopeakylykisiä" 

Tutustuimme Savon suurimpaan viiniluolaan. Oivallinen paikka järjestää juhlia - vaikkapa häät. Me olemme pitäneet hääjuhlamme Olavinlinnassa jota edelleen pidämme meille parhaana mahdollisena valintana. Siinä vaiheessa, kun pikkublingit alkavat olla siinä iässä että alkaa olla aika sanoa "tahdon", niin toivomme, että ainakin harkitsevat hääjuhlansa pitämistä Järvisydämen lomakylässä. Niitä juhlia odotellessa voidaan ensi vuonna vaikka viettää synttäreitä. Rouva Bling täyttää 25 vuotta.

Herra ja rouva Blingin valtaistuimet.

Ruokailun jälkeen kipuamme hiekkatietä vielä 400 metriä ylöspäin kohti HakoApajaa http://www.porosalmi.net/hakoapaja/ Tällä kertaa emme todellakaan tiedä mitä odottaa. Olemme avoimen odottavaisia. Reitin varrella on paksuja vanhoja puita, ilmeisesti kuivumassa ja odottamassa rakentamista. Saavumme mäen päälle ja meitä tervehtii hieman harvasanaisempi poro. Kierrämme terassin kautta erittäin kodikkaaseen kahvilaan. Olemme paikassa jota on vaikea kuvailla -  tämä pitää itse kokea. Valokuvat eivät kuljeta mukanaan sitä tunnelmaa kun itse hengittää vuosituhansien ikäisten hakopuiden luomaa ikuisuutta.

"Saavumme mäen päälle ja meitä tervehtii hieman harvasanaisempi poro."

Kansantaitelija ja hakorakentaja Esa Heiskanen on itse sukeltanut sekä nostanut puut järven pohjasta ja rakentanut niistä mökkejä järven rannalle. Erityisen vaikuttava on varsinainen päärakennus. Keskustelemme alueen historiasta. Olemme keskellä uskomatonta sisun ja uskon yhteenliittymää. Yhden miehen elämäntyö. Käymme kurkistelemassa mökkeihin sekä vierailemme molemmissa näyttelyissä. Toinen näyttely on nimeltään RumaPuu. Toisessa näyttelyssä on mm. Esa Heiskasen maalauksia. Yhden maalauskokonaisuuden ääreen oli pakko hiljentyä. Meille kerrottiin siitä hiukan etukäteen ja kuvaus oli todella osuva. Useista tauluista koostuva kokonaisuus kertoi vuonna 2010 riehuneen Asta -myrskyn noususta ja sen tuottamista tuhoista. 

"Valokuvat eivät kuljeta mukanaan sitä tunnelmaa kun itse hengittää vuosituhansien ikäisten hakopuiden luomaa ikuisuutta."

Kuten jo mainitsin, niin paikkaa on vaikea kuvailla ja kuvat eivät tee oikeutta maiseman koukuttavuudelle. Tämä on itse koettava. Kesälomalaisen aikataulu ei saa olla niin kiireinen, etteikö malttaisi ajaa muutamaa kilometriä sivuun päätieltä. Aikaa on myös varattava. Molemmat näyttelyt on koettava ajan kanssa. Päälle kahvit huikeissa maisemissa.

HakoApaja sai meidät hiukan hiljentymään suomalaisen sisun ja luonnon mahtavuuden edessä. Mietimme myös mitä onkaan luxus.  Olimme keskellä luonnon omaa bling-blingiä.

[päivitetty 31.7.2011 klo 22:27]