Agenttiparvi Muikku

Sunnuntaiaamuna lähdimme kohti Savonlinnan seutua hyvin odottavaisin, mutta epätietoisin mielin. Meille oli etukäteen paljastettu hyvin vähän tulevasta ohjelmasta ja siksi emme oikein osanneet odottaa mitään. Sen verran tiesimme, että meidän oli tarkoitus majoittua Punkaharjun Lomakeskuksessa sijaitsevassa vasta äskettäin valmistuneessa huvilassa. Perille päästyämme saimme ensimmäisenä huvilan avaimet sekä kassillisen infoa lähialueen palveluista. Saimme myös tietää ensimmäisen kohteemme, joka olisi Maatilamatkailu Mannila.

Agenttiparvi Muikun tukikohta

Mannilaan ajellessamme kiinnitimme huomiota Punkaharjun upeisiin maisemiin. Täällä todella ymmärtää minkä takia suomalainen luonto on niin iso ylpeyden aihe. Pian järvimaisemat vaihtuivat maalaismaisemiin ja huomasimme saapuneemme perille. Heti ensimmäisenä väsymyksestä kiukustuneen Agentti Juniorin kasvoille saatiin kirkas hymy, kun tallista tuotiin Pampula-poni, jonka kyydissä Juniori pääsi matkustamaan pitkän lenkin.

Juniori ja Pampula

Tämän jälkeen hauskuus jatkui kotieläinpihalla, jossa näimme kaneja ja kanoja, sekä pääsimme ruokkimaan vuohia ja lampaita. Lampaat osoittautuivat melko hellyydenkipeiksi eläimiksi, eivätkä ne millään tuntuneet saavan tarpeekseen rapsutuksista.

Mannilan lampaita ruokkimassa

Kotieläinpihan jälkeen tilan isäntä esitteli meille alueen tiloja. Kierros päättyi sopivasti ravintola Ranta-Kattiin, jossa saimme erittäin maittavan ruoan. Kun olimme täyttäneet vatsamme palapaistilla ja vadelmakakulla, niin tunsimme olomme niin väsyneeksi, että päätimme palata takaisin majapaikkaamme, jossa vielä illan päätteeksi lämmitimme saunan ja kävimme pulahtamassa Pihlajavedessä. Sen jälkeen saunanraikas Agenttiparvi Muikku vetäytyikin vällyjen väliin odottamaan seuraavaa päivää.

Maanantaiaamu alkoi aamupalan jälkeen melko saamelaisissa tunnelmissa, kun pääsimme syöttämään Kesämaan poroja. Uki-hirvas, Salla-vaadin ja muutaman kuukauden vanha Poju-vasa söivät jäkälää reippaalla tahdilla, mutta nämä vesselit eivät oikein rapsutuksesta välittäneet. Ruokkimistuokion jälkeen oli aika laittaa sivistysvaihde päälle ja lähteä nauttimaan taidekulttuurista.

Juniori ja Poju

Ensimmäisenä vuorossa oli luonnollisesti taidekeskus Retretti. Kukaan meistä ei ole taiteen asiantuntija, joten mitään taideanalyysia ei tähän yhteyteen pystytä laittamaan. Laskeuduimme Retretin kallioluolastoon, jossa odotti ensimmäisenä Heli Ryhäsen ja Matti Kalkamon Suruparvi ja suursyömäri -näyttely. Se olikin hyvin vaikuttava kokemus - satumaiset teokset saivat agenttiparvemme epäilemään josko tämä kaikki oli pelkkää unta. Juniori kiinnostui taas eniten Carl Barksin Ankkalinnasta. Lieneekö jokaisessa taulussa näkyneet tutut hahmot vaikuttaneet asiaan?

Retretin pihalta löytyi erikoinen riikinkukko

Retretin jälkeen kävimme vielä kiertelemässä Johanna Oraksen taidekartanossa, mutta yllättävän kalorianpuutoskrampin iskiessä jouduimme tyytymään ainoastaan pikavisiittiin, jonka jälkeen siirryimme läheiseen Paviljonkiin hakemaan lievennystä kramppeihimme.

Kun tauti oli saatu aisoihin, käänsimme meidän Muikkumobiilin keulan kohti seuraavaa kohdetta, joka oli metsämuseo Lusto. Tämäkin paikka onnistui yllättämään positiivisesti. Etukäteen meitä hieman huolestutti kuinka 5-vuotias Juniori viihtyy metsämuseossa, mutta heti sisällä huomasimme epäröintimme turhiksi. Museossa riitti tekemistä ja näkemistä jokaiselle meistä. Juniori sai pukea ylleen metsänpeitto-kaavun, jonka jälkeen melkoinen tovi vierähtikin Lasten puun luona. Herra Agentti pääsi metsäkoneen ohjaksiin ja sai rakennettua hienon palikkatornin sen avulla. Rouva Agentti meni Hiljaisuuden Huoneeseen nautiskelemaan virtuaalisesta luonnosta. Harmiksemme huomasimme, että kello oli jo niin paljon, että meidän piti jättää Lusto taaksemme jotta ehtisimme vielä päivän viimeiseen kohteeseen, joka oli Punkaharjun Kesämaa.

Luston Lasten puu

Sinne päästyämme ilma oli vähän turhankin viileä, joten ajattelimme pysyä poissa vesiliukumäistä. Kiipeilytelineissä ja pomppulinnoissa tuli kuitenkin sen verran lämmin, jotta uskaltauduimme mennä kokeilemaan vesiliukumäkiä. Sen jälkeen Junioria ei meinattu saada ollenkaan lähtemään pois Kesämaasta, vaikka sulkemisaika alkoi olla lähellä. Tämä kohde päätyikin lopulta Juniorin koko loman suosikkikohteeksi.

Kesämaan kippari

Jälleen illan päätteeksi lämmitimme saunan ja kävimme uimassa, vaikka vesi tuntuikin huomattavasti edellistä iltaa kylmemmältä. Sen jälkeen taas saunanraikas Agenttiparvi Muikku vetäytyi vällyjen väliin odottamaan seuraavaa päivää.

Tiistaina Muikut suuntasivat nenänsä kohti Savonlinnaa. Ensin haimme päivän ohjelman Savonlinnan Seudun Matkailun toimistolta. Mukaan tarttui myös veikeä pieni norppa, joka nimettiin myöhemmin Anniksi.

Anni mehutauolla

Toimistolta lähdimme kohti Savonlinnan toria, josta hyppäsimme M/S Elviiran kyytiin. Elviira vei meidät tunnin kestävälle saaristoristeilylle, jonka aikana silmä lepäsi ja saimme jälleen nautiskella Savonlinna upeista maisemista.

Täyttä höyryä!

Risteilyn jälkeen suunnistimme kohti Savonlinnan luultavasti tunnetuinta nähtävyyttä, eli Olavinlinnaa. Aluksi nautimme maittavan lounaan linnan ravintolassa, jonka jälkeen lähdimme mukaan opastetulle kierrokselle. Siellä pääsimme näkemään mm. linnan kappelin ja neitojen kamarin, josta löytyi myös aika pelottavan oloinen klosetti.

Olavinlinna kaikessa komeudessaan

Kun olimme muutaman kerran ravanneet Olavinlinnan portaita edestakaisin, alkoi jalkamme olla niin maitohapoilla että päätimme siirtyä seuraavaan etappiin. Päivän viimeisenä kohteena oli Riihisaaren maakuntamuseo.

Pienoismalli wanhasta Savonlinnasta

Museon näyttelyt olivat enemmän aikuisten makuun ja Agentti Juniori alkoikin tylsistymään melko pikaisesti, joten jouduimme kiertämään näyttelyt melko pikaisella aikataululla. Perämoottorinäyttelystä Herra Agentin mieleen jäi 600 hv perämoottori, joka olisikin hyvä lisä Muikkuveneeseen.

Museon jälkeen olikin taas aika palata huvilalle ja tavalliseen tapaan lämmittää iltasauna. Tällä kertaa Pihlajavesi tuntui jo niin viileältä, että uiminen jäi tällä kertaa väliin. Saunomisen jälkeen saunanraikas Agenttiparvi Muikku vetäytyi jälleen vällyjen väliin odottamaan seuraavaa päivää.

Tämän työkeikan viimeinen päivä käynnistyi sateisissa merkeissä. Sen takia viihdyimme sängyissämme muutaman tunnin pidempään, mutta lopulta saimme kammettua itsemme ylös ja ulos. Tällä kertaa oli tarkoitus lähteä tutustumaan Rantasalmeen. Matkalla sinne pysähdyimme hetkeksi Savonlinnassa, jotta pystyimme testaamaan Pikku Kakkosen leikkipuiston hauskuusasteen. Juniorin ilmeestä päätellen arvosanaksi tulee täysi kymppi.

Varmaan kaikille tuttuja hahmoja

Jatkoimme matkaa Rantasalmelle, jossa ensimmäiseksi katsastimme luontokeskus Oskarin. Sieltä löysimme pienimuotoisen näyttelyn Saimaan eläimistä. Mieleen jäi etenkin lyhytelokuva Torsti-kuutin ensimmäisistä kuukausista. Pisteet Oskarille myös lasten huomioimisesta ryömimistunnelin ja kurkistusluukkujen muodossa.

Kukkuu, kuka siellä?

Oskarista jatkoimme vielä matkaa HakoApajan Aikhituvalle. Sinne tultaessa tuntui kuin olisi siirtynyt kokonaan toiseen maailmaan. Vanhan näköisiä hirsitaloja oli siellä täällä. Monet rakennuksista oli koristeltu vanhoilla työkaluilla ja muilla vanhoilla esineillä. Menimme aluksi nautiskelemaan jäätelöt näköalaterassille, josta avautuikin upeat maisemat läheiselle järvelle. Jäätelöä lipittäessämme tapasimme tilan emännän, Marin. Hän kertoi meille tilan historiasta sekä sen rakentaneesta kansantaiteilija Esa Heiskasesta. Keskustelun aikana kävi selväksi, että lapsiperheet ovat erittäin tervetulleita kyseiseen paikkaan. Lapsille löytyi kahvilasta oma leikkinurkkaus, ja polkutraktoreilla oli lupa päristellä siitäkin huolimatta että kaikki asiakkaat eivät metelistä pidäkään.

HakoApajan kahvila

Tarinatuokion jälkeen teimme kierroksen alueen näyttelyissä, joihin kuului Esan maalauksia, paljon erilaisia hakopuita sekä järven pohjasta löytyneitä aarteita. Näyttelyn jälkeen Mari kutsui meidät vielä lettukesteille. Muurinpohjalettuja valmistui nopeampaan tahtiin kuin agenttiparvemme ehti niitä syödä. HakoApaja jäi mieleen todella upeana kokemuksena. Ehdottomasti käymisen arvoinen kokemus jokaiselle lähialueella liikkuvalle.

RumaPuu, vaan ei ruma puu

HakoApajan jälkeen palasimme takaisin Punkaharjulle ja varmaan arvaattekin mikä oli seuraavana vuorossa? Aivan, iltasauna ja hyinen pulahdus Pihlajaveden syleilyyn. Ja sitten vielä viimeisen kerran vetäydyimme huvilan vällyjen väliin.

Seuraavana aamuna olikin vuorossa enää tavaroiden pakkaus Muikkumobiiliin ja haikea kotimatka. Upea työkeikka takanapäin ja jokainen meistä varmaan mietti milloin pääsemme Savonlinnan seudulle ihan vaan lomailemaan.