Kuvitteellinen päivä Savonlinnassa

Kuvitteellinen - niin, sitä se todella oli, sillä sijaintina oli Mikkeli, Tuppurala. Agenttihengessä, tottakai. On vaikea saada päähän, millaista tekstiä pitäisi luoda, mitä dokumentoida kameran muistikortille. Jotain visuaalisesti miellyttävää, tietenkin. Sisältö? Informatiivinen, miellyttävä? Kaunis? Suomalainen?


Saimaa, se on ollut lähellä aivan lapsesta asti. Tuntuu hämmentävältä, että sitä pitkin pääsee niinkin "kauas" kuin Savonlinnaan, täältä Ristiinasta. Ratsastan hevosen paljaassa selässä siihen samaan järveen, joka rantautuu Savonlinnaan jossain kilometrien päässä. Ajatuksena se on melko huimaava.

Tietojen ja hetkien taltioinnissa uskoisin olevani hyvä - tähtään nopeasti, ja liipasinsormi on herkkä. Osun napakymppiin leikiten. Rakastan sitä hetkeä kun osun. Valokuvaus elättää minut, jos ei nyt ihan rahallisesti vielä, niin ainakin henkisesti.

Niin, miten voisinkaan paremmin soluttautua ympäristöön, kuin olemalla oma itseni, tietoinen ympäristöstä ja olla sopivan huomaamaton, mutta ei silmiin pistävällä tavalla.

Havainnoin asioita, mitkä muilta jää usein huomaamatta.

Kesällähän ei tarvitse sukkia, sen oli joku havainnut, ja jättänyt ne kadulle

Kuvitteellinen päivä Savonlinnassa jäi taakse, mutta ajatukset ja ideat raksuttivat vielä matkalla kotiin. Pitkän ja hitaasti etenevän jonon kerryttävä tietyö ei haitannut, olo oli rento ja leppoisa. Elämässä ei ole kiire.

- Hukka, 6.6.2011.