Operaatio Savonlinna

Huh huh mikä päivä! Heti aamusta alkoi tapahtumaan, joka ei sinällään ole agenteille mitenkään erityistä. Aurinko yritti kovasti verhojen läpi saada meidän agenttiperhettä hereille, mutta pitkäksi venähtäneen illan jälkeen yritimme kuitenkin vielä jatkaa unia. Sitten se tapahtui. Jokainen meistä pomppasi välittömästi pystyyn kuultuamme tutun herätyskellon äänen, eli kukon kiekaisun. Hetken aikaa jouduimme miettimään, että olemmeko edelleen kotona maalla, vai miten ihmeessä kaupungissa kuuluu kiekumista? Tämä mysteeri ratkesikin aika pikaisesti, kun Rouva Agentti avasi verhot ja huomasi, että oopperajuhlat ovat alkaneet. Mutta toisaalta eipä tässä olisikaan ollut aikaa lorvailla. Töitähän tänne tultiin tekemään!

Päätimme vetää agenttihatut syvälle päähän ja lähteä tutustumaan Saimaan lomakohteisiin. Ensimmäisenä kohteena olisi ollut Olavinlinna, mutta sattuneesta syystä siellä oli niin paljon ihmisiä (tai “kohteita”, niin kuin me agentit sanomme), joten päätimme jättää siihen tutustumisen myöhempään ajankohtaan ja suuntasimme nenämme kohti satamaa. Tarkoituksena oli osallistua kanavaristeilylle, jotta pystyisimme paremmin hahmottamaan kokonaiskuvan kaupungista ja suunnittelemaan mahdolliset pakoreitit, mikäli henkilöllisyytemme olisi vaarassa paljastua.

Saimaan maisemista nautiskelemassa kanavaristeilyllä

Valitettavasti risteily olikin niin rentouttavaa puuhaa, että unohdimme kokonaan keskittyä töihin, ja vahingossa raportointi jäikin tavanomaisen matkailijan tasolle. Suojakertoimet kunnossa saimme nauttia hyvästä säästä, kauniista luonnosta sekä mukavista ihmisistä, jopa siinä määrin että Agentti Junior unohti protokollat ja antoi uuden ystävän leikkiä agenttivälineillään ja ZD535-agenttikiikarit osoittautuivatkin täydelliseksi välineeksi lintujen bongailuun.

Risteilyn jälkeen havaitsimme uhkaavan äänen. Herra Agentin maha oli alkanut murisemaan jo niin vihaisesti, että päätimme lähteä hakemaan murua rinnan alle. Ja koska agentti on sivistynyt herrasmies (tai rouvasnainen?), niin kupu ravitaan tietenkin trendikkäästi fine diningilla. Kyselimme läheisiltä raksamiehiltä, mistä löytäisimme tuohon tarkoitukseen sopivan laadukkaan ravintolan, ja he opastivat meidät nurkan takana sijaitsevaan “Jaskan Nakki ja Muna” -nimiseen ravintolaan. Päätin tilata paikan erikoisen, vaikka se kieltämättä hieman pelottavalta kuulostikin. Ruoka oli erittäin maittavaa (ja ennen kaikkea annos oli ISO), mutta juoma oli melko erikoista. Kysyin “tarjoilijalta” mitä kyseinen juoma on, ja sain vastaukseksi: “jos se on kuumaa, se on kahvia ja jos se on kylmää niin se on olutta”. Mausta päätellen kyseessä oli kenties jokin noiden makujen sekoitus...?

Tuossa vaiheessa iltapäivä oli ehtinyt jo pitkälle, joten ajattelimme käydä vielä yhdessä kohteessa. Olimme kuulleet paljon kehuja Savonlinnan kauppatorista, joten päätimme ottaa selvää onko kyseisissä väitteissä perää. Torille saavuttuamme ajattelimme nautiskella jälkiruoaksi paikallista herkkua, eli lörtsyä. Kovin kauaa emme ehtineet niistä herkuista nauttia, kun eräs valko-harmaisiin pukeutunut vihollisagentti havaitsi meidät ja lähti hyökkäykseen. Hyvin pian vastustaja saavutti meidät ja saikin napattua Juniorin kädestä saaliin, jonka jälkeen se pirulainen pakeni ilmateitse. Onneksi mukanamme oli paikannuslaite (GullLocator TR2), joten lyhyen ja intensiivisen ajojahdin jälkeen saimme paikallistettua vihollisen. Valitettavasti lörtsy oli jo kadonnut parempiin suihin, joten jouduimme myöntämään tappiomme ja palaamaan takaisin torille nautiskelemaan upeasta kesäillasta.

Vihollisagentti vakoilemassa

Kun olimme aikamme rupatelleet paikallisten kanssa (todellisuudessa tietenkin harrastimme tiedustelua), niin päätimme, että on aika leimata kellokortti ja palata takaisin tukikohtaan miettimään seuraavan päivän strategiaa. Täytyy vain toivoa, että olisi hieman rauhallisempi päivä tiedossa.

Joka agentin perusvälineitä: ZD535 ja TR2