Sään osalta kävi aikamoinen tuuri, sillä alkukesä on ollut varsin tuulinen. Helatorstai valkeni kuitenkin tyynenä ja poutaisena. Aurinkokin näyttäytyi juuri sopivasti, ei porottanut täydeltä terältä, mutta lämmitti mukavasti. Reitti Kyrönsalmesta keskustaan oli ennestään tuttu ja kanootti lipui joutuisasti eteenpäin. Melominen alkoi kuitenkin tuntua melko nopeasti olkapäissä, olinhan ensimmäistä kertaa tänä vuonna melomassa. Onneksi väsymyksen tunne meni nopeasti ohi ja ihan loppumatkaa lukuunottamatta matka sujui vaivattomasti.
Olin jo etukäteen jännittänyt Pihlajaveden selän ylitystä, normaalisti kun tulee melottua vähän kapeampia reittejä. Jännitys oli kuitenkin ihan turhaa, selän yli mentiin heittämällä. Ennen selän ylitystä pysähdyimme kuvaamaan aivan upeaa majakkasaarta. Valitettavasti saarelle saakka emme uskaltautuneet, sen verran ärhäköitä lokkeja näkyi olevan asukkaina. Mukavaa kuvamateriaalia saimme kuitenkin aikaiseksi.
Selän ylityksen jälkeen tuntui hienolta päästä fiilistelemään sokkeloiseen saaristoon. Tuntuu, että Saimaasta ja Saimaan rannoista ei vaan voi saada tarpeekseen. Ennen mökille saapumista teimme vielä lyhyen visiitin Väkevälänvuorelle, joka sijaitsee Kesamonsaaren käsittämättömän kauniin lahdelman perukoilla. Kuvattua tuli täälläkin, mutta ei tuota kauneutta saa kuviin tallennettua - se pitää kokea itse.
Loppumatka alkoi tuntua jo melkoiselta tahkoamiselta, tuulikin vähän yltyi ja aurinko oli polttanut käsivarret kirkkaan punaisiksi. Varmaan juuri tämän takia rantautuminen tuntui niin hyvältä:-) Kanootit reilusti laiturille ja jääkaapista kylmää siideriä ja ah kun tuntui elämä hyvältä.
Pienen huilitauon jälkeen laitoimme saunan lämpimään ja olihan se käytävä kesän ensimmäinen vastakin tekemässä. Koivun huumaava tuoksu täytti saunan ja voi että teki vastominen hyvää väsyneille lihaksille. En ole mitenkään innokas uimaan kylmässä vedessä (paitsi avannossa) mutta nyt tuntui siltä, että ilman uimista nautinto ei ole täydellinen. Ja hyväähän tuo kylmässä vedessä pulikointi tekikin. Yllättäen huomasimme, että saunassa oli vierähtänyt pari tuntia ja nälkä kurni vatsassa.
Äitini oli tuonut jääkaappiin katiskasta nostettuja ahvenia ja matkakumppani oli ystävällisesti hankkinut korvasieniä. Eipä sitä juuri muuta Saimaa-herkutteluun tarvitakkaan kun hyvät perusraaka-aineet heitettynä tirisevälle muurikalle. Ja kylläpä olikin hyvää.
Ruuan jälkeen piti vielä lämmittää hulju ja istuskella siinä pari tuntia. Linnunliverrys kantautui pitkin tyyntä Saimaata ja saimmepa vielä käenkin kukkumaan viereiseen puuhun. Oli pakko todeta, että tästä ei päivä Saimaalla paremmaksi muutu. Tai no, jos olisi vielä norpan nähnyt:-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti